Aistien muutokset
Vanhenevalla koiralla ulkomaailmasta tietoa tuovat elimet heikkenevät aivotoiminnan ohella. Koiran kuulo heikkenee eikä se enää kuule korkeitä ääniä kuten nuorempana. Toiset koirat kuuroutuvat vanhetessaan täysin. Myös näkö huononee, koska linssin elastisuus heikkenee. Maku- ja hajuaistit myös heikkenevät ikääntyvällä koiralla, tosin hajuaisti vaikuttaa olevan pisimpään toimiva aisti.
Koira voi muuttua tietyissä tilanteissa epävarmaksi, jos se ei enää näe eikä kuule ympäristöään täysin eikä saa hajuaistiltaan samaa apua kuin aikaisemmin. Koira voi reagoida näyttämällä pelkonsa tai agressiivisuutensa. Vanhenevalle koiralle tutut rutiinit ovat aina vain tärkeämpiä. Kun rutiinit pysyvät samoina, ei koiran stressitaso nouse ja se uskaltaa rentoutua ja levätä niin paljon kuin sen vanheneva keho tarvitsee.
Ikääntyvä koira ei ehkä tunnista kehonsa muutoksia ja silloin se luonnollisesti hakee apua omasta laumastaan. Vastuuntuntoisina laumanjohtajina meidän tulisi ”valvoa”, että koiralla on hyvä olla ja se saa tarpeellisen leponsa.
Vauhti hiipuu
Koiran jaksamisen hiipumiseen vaikuttavat fyysiset syyt. Koirille ei kehity suontenkalkkeutumista kuten meille ihmisille. Ne säästyvät suonten rasvoittumiselta mutta saavat sen sijaan toisen tyyppisiä ikään liittyviä verisuonimuutoksia, jotka johtavat heikompaan sydämen verenkulkuun.
Sydänvaivat eivät yleensä tule koirille kohtauksina vaan pikemminkin niin, että sydämen toiminta on kroonisesti alentunut ja heikentää koiran fysiikkaa. Näin ollen koiran keho ei jaksa yhtä paljon kuin nuorempana.
Väistämätön loppu
Tietoisuus koiran fyysisistä iän tuomista muutoksista helpottaa ymmärtämään koiran tarpeita sekä mahdollisia muutoksia käytöksessä. Näin voimme paremmin nauttia yhdessäolosta vanhan koiran kanssa.
Kun tiedämme, miten koira muuttuu fyysisesti, helpottaa se myös valmistautumistamme väistämättömään loppuun. Vaikka se olisi kuinka vaikeaa tahansa, on meidän vastuumme ja velvollisuutemme koiran omistajina ja elämänkumppanina antaa koiralle kivuton ja arvokas loppu elämälle.
Vaikean päätöksen tekeminen
Kun koiran elämänlaatu huononee, on aika tehdä päätös. Mitä se sitten tarkoittaa, riippuu tietysti koirasta. Jos koira on vakavasti sairas eikä vastaa hoitoihin, tulisi tietenkin tehdä lopetuspäätös mahdollisimman nopeasti.
Vaikeampaa päätöksen teko on silloin, kun koira on ajoittain pirteä ja terhakka ja toisina aamuina hädin tuskin pääsee nivelkuivuiltaan pedistään ylös. Eläimen omistajana sitä haluaa pitää ystävänsä pitkään ja elää niitä hetkiä, kun koira on pirteämpi ja iloisempi. Keskustelu eläinlääkärin kanssa yleensä helpottaa päätöksentekoa.
Emme saa unohtaa, että koirankin tulee saada arvoisensa loppu. Kun koira ei enää pysty kontrolloimaan suoltaan tai kun takapää pettää lyhyellä lenkillä, ei voida enää puhua laadukkaasta koiran elämästä.
Lopetus
Useimmiten koirat lopetetaan eläinlääkärin avustuksella. Toiset eläinlääkärit tekevät kotikäyntejä ja lopetus voidaan tehdä kotona. Ratkaisevaa lopetusvalinnassa on tehdä se, minkä uskoo olevan koiralle vähiten levottomuutta herättävää tai tuskallista. Tämän lisäksi tulisi miettiä, mikä tuntuu myös itselle parhaimmalta.
Jos lopetus tapahtuu eläinlääkärin avustuksella, saa koira pistoksen erityistä lopetusainetta suoraan suoneen. Eläinlääkäri laittaa useinmiten kanyylin etujalan verisuoneen, jotta ainetta voidaan tarvittaessa pistää lisää ilman, että koiralle tarvitsee antaa toista pistosta. Aine sisältää narkoosivalmistetta ja toimenpide on periaatteessa nukutuslääkkeen yliannostus. Koira nukahtaa useinmiten rauhallisesti. Jos koira jännittää eläinlääkärikäyntiä, voidaan sille ensin antaa rauhoittavaa ainetta, jotta sen ei tarvitse stressaantua.
Vaikka koiran ei enää ole tajuissaan, voi se silti saada refleksinomaisia lihasnytkähdyksiä. Joskus myös virtsarakko ja suoli tyhjenee, kun lihakset rentoutuvat. Tämä on täysin luonnollista eikä koira ole tästä tietoinen. Koiranomistajan on hyvä kuitenkin tietää etukäteen, mitä voi tapahtua.
Ruumin käsittely
Monilla eläinsairaaloilla ja –klinikoilla on sopimus krematorion kanssa. Kaikilla eläinlääkäreillä ei tämä ole mahdollista ja silloin omistajan on itse hoidettava koiran hautaus tai vietävä koira yksityiseen krematorioon. Monissa kunnissa on myös oma eläintenhautausmaa.
Elämän jatkuminen
Monille koiransa menettäneille tuntuu ajatus uudesta koirasta mahdottomalta. Sitä tuntee lojaalisuutta kuollutta ystäväänsä kohtaan. Monista tuntuu myös siltä, ettei koskaan tule toista koiraa, joka voisi korvata entisen. Monet eivät myöskään halua kokea uudestaan sitä surua, mitä koirasta luopuminen aiheuttaa.
Tarkoitus ei olekaan löytää koiraa, joka korvaisi entisen koiran. Jokainen yksilö on ainutlaatuinen eikä ole tarkoitus, että uusi koira suoraan ottaisi vanhan paikan. Vanhalla ystävälläsi on aina uniikki paikka sydämessäsi, muttei se estä sitä, etteikö siellä olisi tilaa toiselle uudelle ystävälle uusin kokemuksin.
Yksi tapa kunnioittaa ja antaa tarkoitus edellisen koiran elämälle on se, että käyttää uuden koiran kanssa niitä oppeja, mitä vanhan koiran kanssa on yhdessä opittu. Ja vaikka surua ei halua kokea uudestaan, ei saa unohtaa sitä iloa, mitä sitä ennen on ollut monta, monta vuotta.
Koiranpito vaikuttaa elämänlaatuun positiivisesti – sen tietävät kaikki, joilla on ollut etuoikeus elää nelijalkaisen ystävänsä kanssa. Tutkimukset osoittavat terveyden ja hyvinvoinnin parantuvan yhdessäolosta sekä fyysisestä aktiviteetistä, mitä koiranpito tuo mukanaan. Surulle tulee antaa aikansa, mutta on yhtä tärkeää antaa koiran omistamisen jatkua arvokkaana osana elämää.
Agria Djurförsäkring, Veronica Gomes Hansson