Tässä tiedotteessa on annettu yleinen kuvaus sijoituspalvelun kohteena olevista rahoitusvälineistä ja niihin liittyvistä riskeistä siten kuin Rahoitustarkastuksen Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat 2.1 standardissa edellytetään. Kuvaus ei ole miltään osin tyhjentävä eikä se sisällä kaikkia mahdollisia riskejä, joita kuvattuihin rahoitusvälineisiin liittyy.
Rahoitusvälineen soveltuvuus tulee aina arvioida sijoittajakohtaisesti. Sijoittajan tulee perehtyä rahoitusvälinettä koskeviin ehtoihin, ominaisuuksiin ja niistä aiheutuviin velvollisuuksiin ennen sijoituspäätöksen tekemistä, jotta sijoittaja voi ymmärtää rahoitusvälineisiin liittyvät riskit ja mahdolliset vaikutukset sijoittajan taloudelliseen asemaan. Sijoittajan tulee harkita huolellisesti rahoitusvälineen soveltuvuus aiottuun käyttötarkoitukseen myös muuttuvissa olosuhteissa.
Osakkeet
Osake on osakeyhtiön liikkeeseen laskema oman pääomanehtoinen arvopaperi. Osakkeen arvo perustuu kulloinkin vallitsevaan näkemykseen osakkeen liikkeeseen laskeneen osakeyhtiön arvosta. Osakkeeseen sijoittaminen oikeuttaa myös yhtiön maksamaan osinkoon.
Noteeratut osakkeet ovat kaupankäynnin kohteena arvopaperipörssissä (julkinen kaupankäynti) tai vaihtoehtoisella markkinapaikalla. Noteeraamattomat osakkeet ovat osakkeita, jotka eivät ole kaupankäynnin kohteena julkisessa kaupankäynnissä tai vaihtoehtoisella markkinapaikalla.
Osakesijoittamiseen liittyvät riskit
Osakesijoitusten riskejä ovat osakkeiden hinnanvaihteluun liittyvä riski (osakeriski) ja kaupankäynnin laajuuteen liittyvä riski (likviditeetti). Osakkeiden hinnanvaihteluun vaikuttaa sekä markkinoiden yleinen kehitys että tiedot liikkeeseenlaskijan menestykseen vaikuttavista seikoista. Osakesijoituksiin sisältyy mahdollisuus menettää koko sijoitettu pääoma, jos liikkeeseenlaskija ajautuu konkurssiin.
Riskiin vaikuttaa yleisesti myös mm. liikkeeseenlaskijan toimiala, lainsäädännön muutokset sekä mm. liikkeeseen laskettujen osakkeiden määrä ja omistuksen jakautuminen. Vieraan valuutan määräisten osakkeiden arvoon vaikuttavat myös valuuttakurssimuutokset.
Kehittyvien markkinoiden osakkeisiin sijoittamista voidaan pitää muita osakesijoituksia riskipitoisempana, sillä näille markkinoille voi olla tyypillistä vakiintumaton toimintaympäristö ja lainsäädäntö, poliittiset riskit, valuuttakurssien voimakkaat heilahtelut, vastapuoliriskit sekä osakemarkkinoiden alhaisempi likviditeetti.
Osakkeisiin rinnastetaan myös merkintä- ja optio-oikeudet, jotka oikeuttavat merkitsemään niitä liikkeeseenlaskeneen yhtiön osakkeita. Merkintä- tai optio-oikeuden hinta riippuu liikkeeseenlaskijan osakkeen hintakehityksestä sekä sen lisäksi optio-oikeuden toteutushinnasta, osakkeen volatiliteetista, korkotasosta ja optio-oikeuden jäljellä olevasta juoksuajasta. Merkintä- ja optio-oikeuksien volatiliteetti on korkeampi kuin alla olevan osakkeen, johtuen pienemmästä sitoutuneesta pääomasta (ns. vipuvaikutus).
Rahamarkkinainstrumentit
Rahamarkkinainstrumentteihin luetaan valtionvelkasitoumukset, sijoitustodistukset, yritystodistukset, kuntatodistukset ja ECP:t (Euro Commercial Paper).
Lyhyet rahamarkkinasijoitukset ovat pääsääntöisesti ns. nollakorkoisia todistuksia (diskonttopapereita), jonka haltijalle liikkeeseenlaskija maksaa todistukseen merkittynä eräpäivänä nimellisarvon. Sopimusten maturiteetti on tyypillisesti 1-12 kuukautta. Sijoitukseen liittyy olennaisesti liikkeeseenlaskijan luottoriski.
Nollakorkoisten rahamarkkinasijoitusten tuotto muodostuu hankintahinnan ja nimellisarvon (tai takaisinmyyntihinnan) erotuksena. Hankintahinta ja takaisinmyynnin hinta saadaan diskonttaamalla nimellisarvo ko. periodille noteerattavalla korkoprosentilla kaupan arvopäivästä eräpäivään. Sopimuksen voi tarvittaessa myydä jälkimarkkinoilla. Takaisinosto tapahtuu ostohetken markkinahintaan.
Rahamarkkinasijoituksiin liittyvät riskit
Rahamarkkinainstrumentteihin kuten muihinkin korkoinstrumentteihin liittyvä riski voidaan jakaa kahteen osaan. Toinen on korkotason vaihtelusta ja instrumentin maturiteetista johtuva riski (korkoriski), toinen liikkeeseenlaskijan / talletuksensaajan maksukykyyn liittyvä riski (luottoriski). Luottoriskin merkitys korostuu korkoinstrumenteissa, joissa liikkeeseenlaskijan luottoluokitus on alhainen.
Joukkovelkakirjalainat
Joukkovelkakirjalainat ovat kassavirtapohjaisia instrumentteja, joiden arvo määritellään niiden kassavirtojen nykyarvojen kautta. Kiinteäkorkoisen joukkovelkakirjalainan kaikki kassavirrat tunnetaan, mutta vaihtuvakorkoisen joukkovelkakirjalainan kassavirrat riippuvat korkotason vaihteluista. Kassavirrat muodostuvat kuponkikoroista ja lainan pääoman takaisinmaksuista. Tällöin joukkovelkakirjalainan arvo määräytyy markkinoilla vallitsevan tuottovaatimuksen eli diskonttokoron mukaisesti.
Joukkovelkakirjalainan liikkeeseen laskijana voivat olla esim. valtio, kunta, yritys tai vakuutus- ja rahoituslaitos. Liikkeeseen laskettavien joukkovelkakirjalainojen tuoton määräytymisperusteet määritellään kunkin yksittäisen lainan ehdoissa. Tuoton määrään voivat vaikuttaa myös emissiokurssi ja mahdollisesti perittävä merkintäpalkkio.
Joukkovelkakirjalainoihin liittyvät riskit
Joukkovelkakirjalainaan tavallisesti liittyvät riskit ovat korkoriski ja luottoriski.
Korkoriski tarkoittaa riskiä korkotason heilahtelusta. Korkotason nousu laskee joukkolainan myyntiarvoa jälkimarkkinoilla ja korkotason lasku puolestaan lisää arvoa. Joukkovelkakirjalainaan liittyy myös luottoriski eli riski siitä, ettei liikkeeseenlaskija kykene maksamaan korkoa tai pääomaa takaisin velkakirjaehtojen mukaisesti.
Selvitysriski merkitsee tappionvaaraa, joka syntyy osapuolten välille maksujen sekä toimitusten yhteydessä, mikäli vastapuoli ei kykene suoriutumaan velvoitteistaan.
On mahdollista, ettei lainalle muodostu laina-aikana jatkuvaa päivittäistä jälkimarkkinaa. Mikäli sijoittaja haluaa myydä sijoituksensa ennen lainan eräpäivää, voi velkakirjan sen hetkinen markkinahinta olla sijoitettua pääomaa matalampi tai korkeampi. Sijoittajalla tai liikkeeseenlaskijalla voi lainakohtaisissa ehdoissa mainituin tavoin olla oikeus vaatia lainan ennenaikaista takaisinmaksua. Ulkomaisiin joukkovelkakirjalainoihin voi liittyä myös valuuttakurssiriskiä.
Pääomaturvattu strukturoitu joukkovelkakirjalaina
Pääomaturvattu strukturoitu joukkovelkakirjalaina on laina, jossa sijoittaja saa eräpäivänä vähintään lainan nimellismäärän takaisin. Mikäli laina myydään ennen eräpäivää, voi sijoittajalle aiheutua pääomatappiota. Pääomaturvatun strukturoidun joukkovelkakirjan markkina-arvoon laina-aikana vaikuttaa korkotaso sekä kohde-etuuden arvonmuutos.
Pääomaturvatun strukturoidun joukkovelkakirjalainan tuotto riippuu valitun kohde-etuuden kehityksestä. Kohde-etuus voi olla korko, valuutta, indeksi, osake, luottoriski, hyödyke, edellisten yhdistelmä tai muu lainan ehdoissa tarkemmin määritelty kohde-etuus. Kohde-etuuden arvo voi laina-aikana nousta tai laskea.
Debentuurilaina
Debentuurilaina on joukkovelkakirjalaina, joka on liikkeellelaskijan konkurssitilassa etuoikeudeltaan huonommassa asemassa kuin liikkeellelaskijan muut sitoumukset. Tavallista lainaa suuremman riskin ja huonomman likviditeetin vuoksi debentuurilainalle maksetaan yleisesti parempaa korkoa kuin muille joukkovelkakirjalainoille.
Vaihtovelkakirjalaina
Vaihtovelkakirjalaina on joukkovelkakirjalaina, jonka haltijalla on oikeus vaihtaa omistamansa velkakirjat liikkeeseen laskijan osakkeisiin ennalta sovitulla vaihtosuhteella. Kuponkikorko on tavallisesti markkinoilla
vallitsevaa liikkeeseenlaskijan luottoriskimarginaalia alhaisempi.
Optiolaina
Optiolaina on joukkovelkakirjalaina, johon sisältyy oikeus ostaa lainan liikkeeseenlaskijayrityksen osakkeita tiettynä aikana määrättyyn hintaan. Lainalla ja optiolla voidaan käydä jälkimarkkinoilla kauppaa erikseen. Vaihtovelkakirjalainan tavoin optiolainan kuponkikorko on alhaisempi kuin tavallisen joukkovelkakirjalainan, koska osa kuponkikorosta on käytetty osakeoption ostamiseen.
Johdannaiset
Johdannaissopimuksia ovat optiot, termiinit, futuurit, vaihtosopimukset, näiden yhdistelmät ja/tai muut vastaavat sopimukset. Johdannaissopimukset voivat olla vakioituja tai vakioimattomia (OTC-johdannaiset).
Johdannaissopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka arvo voi riippua sopimuksen kohde-etuuden arvon muutoksista, hintavaihtelusta eli volatiliteetista, korkotason vaihtelusta, sopimuksen erääntymisajasta tai muusta johdannaisen arvoon vaikuttavasta tekijästä. Johdannaissopimuksen kohde-etuutena voi olla esim. osake, valuutta, korko, hyödyke, luottoriski, indeksi tai tällaisen kohde-etuuden hinnan kehitystä kuvaava tunnusluku. Johdannaisinstrumenttien voimassaoloaika vaihtelee hyvin lyhyestä useisiin vuosiin.
Johdannaisiin liittyvät riskit
Kohde-etuuden arvon muutoksen eli markkinariskin lisäksi johdannaissopimusten arvoon ja sopijapuolten suoritusvelvollisuuksien määrään, ajoitukseen ja toteutukseen voivat vaikuttaa mm. lainsäädännön
muutokset sekä vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuva suorituksen viivästymisen ja luottotappion riski.
Johdannaissopimuksen lopullinen tuotto riippuu valitun kohde-etuuden kehityksestä. Johdannaisinstrumentin tuottoon vaikuttavat myös muut sopimuksen ehdoissa mahdollisesti mainitut tekijät sekä mahdollisen vaadittavan vakuuden asettamiseen liittyvät kustannukset.
Etenkin vakioimattomien johdannaissopimuksen ehtojen muuttaminen tai sopimuksen päättäminen kesken sopimuskauden tai oikeuksien ja velvollisuuksien siirtäminen kolmannelle osapuolelle saattaa viedä aikaa ja aiheuttaa kustannuksia. Sopimusvelvoite täytetään lähtökohtaisesti toimittamalla kohde-etuus tai suorittamalla sopimuksen arvo rahassa lunastuspäivänä.
Koska johdannaiset ovat kohde-etuutta koskevia sopimuksia, yllä kuvatut kohde-etuuksiin liittyvät riskit ja niistä aiheutuvat hinnanvaihtelut vaikuttavat suoraan johdannaisten arvoon. Johdannaissopimuksista voi tyypistä riippuen aiheutua asiakkaalle muita taloudellisia sitoumuksia tai velvoitteita kuin hankintakustannus, ja hankintaan voi liittyä vakuusvaatimus tai muita velvoitteita.
Johdannaissopimuksen arvo voi muuttua nopeasti ja voimakkaasti, jolloin mahdollinen vakuusvaje voidaan joutua kattamaan lisävakuuksilla. Vakuus voidaan myös joutua realisoimaan. Johdannaisten likviditeettiin saattaa sisältyä rajoituksia. Vieraan valuutan määräisiin johdannaisten arvoon vaikuttavat myös valuuttakurssimuutokset. Johdannaissopimuksista voidaan muodostaa yhdistelmiä. Yksittäisen johdannaissopimuksen ehdot voivat olla sellaisia, että voitto-/tappiomahdollisuus voi kasvaa hyvin suureksi. Tappioriski voi tietyissä strategioissa muodostua teoriassa rajattomaksi.
Warrantit
Warrantti on arvopaperistettu johdannainen, jolla käydään kauppaa pörssissä. Ostowarrantti antaa oikeuden ostaa ja myyntiwarrantti oikeuden myydä kohde-etuuden tiettynä päivänä tiettyyn hintaan. Kohde-etuus on yleensä osake tai indeksi, mutta se voi myös olla esimerkiksi mikä tahansa hyödyke tai valuutta.
Warrantin toteutushinta määrittää hinnan, jolla sijoittajalla on oikeus ostaa (ostowarrantti) tai myydä (myyntiwarrantti) kohde-etuus. Warrantin kerroin puolestaan osoittaa, kuinka monta warranttia tarvitaan kohde-etuuden ostamiseen tai myymiseen. Mikäli warrantilla on eräpäivänään arvoa, sijoittaja saa vastaavan summan joko rahana (nettoarvon tilitys) tai arvo-osuuksina (fyysinen toimitus). Eurooppalainen warrantti toteutetaan päättymispäivänä. Amerikkalaisessa warrantissa taas sijoittaja voi vaatia toteutusta milloin tahansa voimassaoloaikana. Warrantit ovat pääasiassa eurooppalaisia warrantteja.
Warranttien kaupankäynnissä keskeisessä osassa on warrantin liikkeeseenlaskijan antama markkinatakaus. Markkinatakauksessa liikkeeseenlaskija voi sitoutua antamaan warrantille osto- ja myyntinoteerauksen. Markkinatakauksen ehdot on kuvattu warranttia koskevassa esitteessä ja takauksen ehdot voivat vaihdella huomattavasti sekä liikkeeseenlaskija- että warranttikohtaisesti.
Warrantti voi eräpäivänään olla arvoton, ja silloin sijoittaja menettää sijoituksensa. Ostowarrantti erääntyy arvottomana, jos kohde-etuuden arvo on eräpäivänä warrantin toteutushintaa alhaisempi. Myyntiwarrantti puolestaan erääntyy arvottomana, jos kohde-etuuden arvo on eräpäivänä warrantin toteutushintaa korkeampi.
Turbowarrantit eroavat tavallisista warranteista seuraavien tekijöiden osalta: niillä on suurempi vipuvaikutus kohde-etuuteen nähden ja niillä on ennalta määritelty knock-out-taso, jonka saavuttaminen eräännyttää turbon. Suurempi vipuvaikutus merkitsee sitä, että turbowarranteissa riskit ovat vielä suurempia kuin normaaleissa warranteissa.
Kohde-etuuden kurssiliikkeestä johtuvaa riskiä on turbowarranteissa pienennetty knock-outtason avulla. Knock-out-tason saavuttamisen ja turbowarrantin erääntymisen jälkeen määritellään selvityshinta. Jos knock-out-taso on sama kuin toteutushinta, tai jos selvityshinta on yhtä suuri tai pienempi kuin toteutushinta (ostoturbo) tai jos selvityshinta on yhtäsuuri tai suurempi kuin toteutushinta (myyntiturbo), erääntyy turbowarrantti arvottomana.
Knock-out-taso voidaan nähdä myös riskinä, sillä kurssin hyvinkin lyhytaikainen heilahdus voi johtaa knock-out-tason saavuttamiseen ja turbowarrantin ennenaikaiseen erääntymiseen. Tavallisen warrantin tapaan myös turbowarrantti saattaa erääntyä toteutuspäivänään arvottomana. Turbowarranttien voimassaoloajat ovat tavallisia warrantteja lyhyempiä.
Warrantteihin liittyvät riskit
Warranttien riskejä ovat markkina-, luotto- ja valuuttariski. Markkina-riski liittyy kohde-etuuden hintakehitykseen, ja luottoriski liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn. Valuuttariski tulee huomioida, jos kohde-etuus noteerataan muussa valuutassa kuin euroissa.
Aina ennen warranttiin liittyvän sijoituspäätöksen tekoa tulee tutustua tuotetta koskevaan esitteeseen ja ehtoihin sekä tuotteen toimintaperiaatteisiin, yksityiskohtiin (esim. knock-out taso) sekä riskeihin. Warranttia koskeva esite ja muut warranttia koskevat tarkemmat tiedot löytyvät niiden liikkeeseenlaskijoiden internetsivuilta
ETC
ETC:t (Exchange Traded Commodity) ovat pörssinoteerattuja raaka-aineita, joilla voidaan
käydä kauppaa pörssissä samalla tavoin kuin osakkeilla. ETC:n kurssikehitys seuraa esim.
kohde-etuutena olevan raaka-aineen tai raakaainekorin hintaa. Mikäli ETC on toteutettu raaka-ainejohdannaisilla, vaikuttaa asiakkaan saamaan kokonais-tuottoon myös ns. rullausvoitot
tai –tappiot. Rullauksella tarkoitetaan sitä toimenpidettä, kun ETC myy erääntyvää raakaainefutuuriaja ostaa myöhemmin erääntyvää tilalle.
ETC:ihin liittyvät riskit
ETC:n riskejä ovat muun muassa markkina-, luotto- ,valuutta- ja vastapuoliriski. Markkinariski
liittyy kohde-etuuden hintakehitykseen, pääoma voi laskea tai sen voi teoriassa menettää kokonaan, jos ETC:n kohde-etuutena olevan raaka-aineen tai raaka-ainekorin hinta laskee. Sijoitusstrategiasta riippuen hinnanmuutos voi tietyillä ETC:illä olla suurempi kuin kohde-etuuden hinnanmuutos.
Luottoriski koskee liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyä. Liikkeeseenlaskija pyrkii hallitsemaan tuotteisiin liittyvää vastapuoliriskiä erilaisilla vakuusvaateilla. Valuuttakurssiriski tulee huomioida kohde-etuudenvaluutan sekä noteerausvaluutan suhteen. Ns. Short ETC:t ovat rakenteita, joiden kurssikehitys seuraa päivätasolla käänteisesti kohdemarkkinaa tai -etuutta.
ETF
ETF on lyhenne sanoista Exchange Traded Fund eli pörssinoteerattu rahasto. ETF on nimensä mukaisesti rahasto, jonka arvo-osuudella käydään kauppaa arvopaperipörssissä, vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi pörssilistatun yhtiön osakkeilla. Suomessa ETF:stä on käytetty synonyymiä indeksiosuusrahasto, mikä viittaa siihen, että ETF:ien tarkoitus on yleensä seurata passiivisesti tiettyä indeksiä. Passiivisella indeksin seuraamisella pyritään siihen, että ETF:n tuotto ja riski vastaavat mahdollisimman tarkasti suoraa sijoitusta kohdeindeksin yhtiöihin indeksiä vastaavilla painotuksilla. ETF-rahastot poikkeavat kahdella merkittävällä tavalla perinteisistä rahastoista. ETF-rahastot ovat useimmiten passiivisia ja lisäksi niiden arvo-osuuksilla voidaan käydä kauppaa pörssissä osuudenomistajien kesken.
ETF tuotteisiin liittyvät riskit
ETF tuotteiden riskejä ovat muun muassa markkina-, valuutta- ja vastapuoliriski. Markkinariski liittyy kohde-etuuden hintakehitykseen. Pääoma voi laskea tai sen voi teoriassa menettää kokonaan, jos ETF:n kohde-etuutena olevan instrumentin hinta laskee. Sijoitusstrategiasta riippuen hinnanmuutos voi tietyillä ETF:llä olla suurempi kuin kohde-etuuden hinnanmuutos. Liikkeeseenlaskija pyrkii hallitsemaan tuotteisiin liittyvää vastapuoliriskiä erilaisilla vakuusvaateilla. Valuuttakurssiriski tulee huomioida kohde-etuuden valuutan sekä noteerausvaluutan suhteen. Ns. Short ETF:t ovat rakenteita, joiden kurssikehitys seuraa päivätasolla käänteisesti kohdemarkkinaa tai -etuutta. Mahdollisessa osakelainauksessa on rajattu vastapuoliriski. Synteettisessä rakenteessa on vastapuoliriski siltä osin kun swap-sopimus on ns. ”in-the-money”. Lisätietoja riskeistä löytyy jokaisen liikkeeseenlaskijan markkinointiesitteistä.
Sertifikaatit
Sertifikaatit ovat arvopapereita, joihin sisältyy yleensä johdannaisilla rakennettu strategia. Tämä strategia liittyy erilaisiin kohde-etuuksiin, jonka avulla sertifikaatti seuraa kohde-etuutensa arvoa pörssissä. Se voi olla esimerkiksi indeksisertifikaatti, joka seuraa tietyn osakeindeksin kehitystä. Sertifikaateilla on rajoittamaton voimassaoloaika tai kiinteä päättymispäivä. Sertifikaatteja, joiden voimassaoloaika on rajoittamaton, voidaan verrata pörssissä noteerattuun rahastoon (ETF). Sertifikaatin rakenteesta riippuen sille annetaan kohde-etuutta kuvaava nimi, esimerkiksi raaka-ainesertifikaatti.
Sertifikaatteihin liittyvät riskit
Sertifikaattien riskit liittyvät liikkeeseen lasketun sertifikaatin ominaisuuksista ja niihin liittyviä riskitasoja on erityyppisiä. Sertifikaattien riskejä ovat mm. markkina-, valuutta- ja vastapuoliriski. Riskitaso riippuu kohde-etuudesta ja siihen mahdollisesti liittyvistä suoja- tai rajatasoista. Sertifikaatit eivät ole pääomasuojattuja, ja sijoitetun pääoman voi teoriassa menettää kokonaan. Lisätietoja riskeistä löytyy jokaisen liikkeeseenlaskijan markkinointiesitteestä.
Sijoitusrahastot
Yllä kuvattuihin rahoitusvälineisiin ja niiden yhdistelmiin voidaan tehdä sijoituksia useimmiten suorien sijoitusten lisäksi myös sijoitusrahastojen kautta. Sijoitusrahaston omistavat siihen sijoittaneet sijoittajat
osuuksiensa suhteessa. Sijoitusrahastoa hoitava rahastoyhtiö kerää yksityishenkilöiden ja yhteisöjen varoja yhteen ja sijoittaa ne useisiin eri arvopapereihin, jotka muodostavat sijoitusrahaston.
Sijoitusrahastojen voitonjako
Voitonjakoon perustuvan jaottelun mukaan sijoitusrahastot jaetaan rahastoihin, jotka jakavat voittoa vuosittain sekä kasvurahastoihin, joissa voitto kasvattaa rahasto-osuuden arvoa. Samassa rahastossa
voi olla sekä tuotto- että kasvuosuuksia. Sijoitusrahasto sijoittaa rahasto-osuuksien myynnistä saamansa varat rahaston säännöissä ilmaistua sijoitusstrategiaa noudattaen.
Rahaston säännöt määrittävät sijoituspolitiikan
Rahaston säännöistä ilmenevät rahaston sijoitustoiminnan tavoitteet ja rajoitukset. Sijoituskohteen valinnan mukaan sijoitusrahastot voidaan jaotellaan osakerahastoihin, yhdistelmärahastoihin, pitkän koron rahastoihin, keskipitkän koron rahastoihin ja lyhyen koron rahastoihin.
Rahastoyhtiön on lunastettava rahasto-osuudet sijoittajalta vaadittaessa. Sijoitusrahaston varoista peritään sen toimintaan liittyvät kulut, kuten hallinnointi- ja säilytyspalkkiot, joiden suuruus vaihtelee rahastosta
riippuen, ja ne yksilöidään yksinkertaistetussa rahastoesitteessä.
Rahastoihin liittyvät riskit
Rahaston riskitaso riippuu rahaston sijoitusstrategiasta. Sijoitettavien varojen hajauttaminen useampaan kuin yhteen toisistaan riippumattomaan sijoituskohteeseen pienentää rahaston kokonaisriskiä suhteessa yksittäiseen sijoituskohteeseen (ns. korrelaatio-efekti). Rahastot ovat pääsääntöisesti likvidejä päivittäin, mutta rahastojen likvidiyttä voi olla rajoitettu rahaston säännöissä esimerkiksi poikkeuksellisten markkinatilanteiden varalta rahasto-osuudenomistajien edun vuoksi tai rahaston harjoittaman
sijoituspolitiikan vuoksi.
Rahoituspalveluun liittyvät verot
Sijoittajan tulee kiinnittää huomiota siihen, että rahoitusvälineiden ostamiseen, omistukseen ja myymiseen liittyy veroseuraamuksia. Sijoittajan tulee huolehtia riittävien verotusta koskevien tietojen hankkimisesta
jo ennen sijoituspäätösten tekoa. Sijoitusta harkitsevien tulisi kääntyä veroasiantuntijan puoleen saadakseen tietoja Suomen verolainsäädännön mukaisista tai muista veroseuraamuksista koskien rahoitusvälineiden ostamista, omistamista ja myymistä.
Määritelmiä
Luottoriski
Riski siitä, ettei liikkeeseenlaskija kykene maksamaan korkoa tai pääomaa takaisin rahoitusvälineen liikkeeseenlaskun ehtojen mukaisesti.
Markkinariski
Markkinariski tarkoittaa riskiä markkinahinnan vaihtelusta. Markkinariskejä ovat korko-, valuutta-, osake- tai muu hintariski.
Korkoriski
Korkoriski tarkoittaa riskiä korkotason heilahtelusta. Korkotason nousu laskee joukkolainan myyntiarvoa jälkimarkkinoilla ja korkotason lasku puolestaan lisää arvoa.
Osakeriski
Osakeriski tarkoittaa riskiä osakkeen hinnan vaihtelusta.
Valuuttariski
Valuuttariski tarkoittaa riskiä valuuttakurssien vaihtelusta.
Vastapuoliriski
Pörssin ulkopuoliseen kaupankäyntiin liittyvä riski kaupan toteuttajan kyvystä suoriutua velvoitteistaan. (Tämä voi koskea mm. johdannaisia, korkosijoituksia, strukturoituja sijoituksia ja valuuttakauppoja).
Selvitysriski
Kaupan toteutukseen liittyvä riski, eli sovittu kauppa ei toteudu joko siksi, ettei vastapuolella ole joko toimittaa arvopaperia tai maksaa vaadittua kauppahintaa.