Liikenteen turvallisuus on kohentunut huomattavasti kolmessa vuosikymmenessä, ainakin jos katsoo kuolleiden tai loukkaantuneiden määriä. 1970-luvun alkuvuosina liikennekuolemia oli toista tuhatta. Synkin vuosi oli 1972, jolloin kirjattiin 1 156 kuollutta. Viime vuosina liikennekuolemien määrä on jäänyt 370:n tasolle, mutta valtioneuvoston asettamaan tavoitteeseen, 250 liikennekuolemaa, on vielä matkaa.
Liikennekuolemien ja loukkaantumisten pudotus on aika pitkälti tulosta ajoneuvojen parantuneesta turvallisuudesta. Parissakymmenessä vuodessa autojen rakenteet ovat kehittyneet ja lisänneet matkustajien mahdollisuutta selviytyä kolareista. Tekniikan puolella vakiovarusteiksi ovat tulleet mm. ABS-jarrut, turvatyynyt sekä turvavyön kiristimet. Uudessa henkilöautossa turvatyynyjä on useita, 6 -10 turvatyynyä on aivan tavallinen määrä. Lähivuosina tekevät tuloaan ajovakaudenhallintajärjestelmien kuten ESP:n lisäksi etäisyyttä mittaavat tutkat, kaistavahdit, kuljettajan vireystilaa tarkkailevat laitteet ja pimeänäkötutkat.
Autossa alkaa olla jo niin paljon antureita ja tietotekniikkaa, että heikompia hirvittää. Turvallisuus lisääntyy, mutta autot ja niiden korjaaminen eivät ainakaan halpene. Eettisessä mielessä on totta kai hienoa, jos vahinkojen korvausten painopiste olisikin tulevaisuudessa omaisuuspuolella henkilövahinkojen korvausten sijaan.
Henkilökohtainen riskitaso vaihtelee
Ajoneuvojen ja liikenneympäristön turvallisuuden kehittymisen myötä ainoa heikko lenkki ketjussa alkaa olla ainoastaan ihminen auton kuljettajana. Vireystilan lisäksi kuljettajan oma vuosien saatossa muodostunut ajotapa ja suhtautuminen muihin tielläliikkujiin määräävät aika pitkälti henkilökohtaisen riskitason. Tämä riskitaso vaihtelee huomattavasti, ja luonnollisesti korkealla riskitasolla toimivat kuljettajat ovat niitä jotka kolaroivat. Korkea riskitaso ei välttämättä johdu väärästä asenteesta tai tahallisesta riskinotosta. Joku opittu väärä tapa tai tottumus vain yksinkertaisesti lisää riskiä, eikä asianomainen sitä itse edes huomaa.
Yleisin väärä tai huono tapa lienee lähellä ajaminen. Jos ajoneuvotiheys on suuri, lähellä ajamiseen on helppo tottua eikä sitä koe riskiksi, ei ainakaan ennen kuin ollaan itse kolarissa. Välttämättä edes kolariin joutuminen ei muuta suhtautumista, koska syythän löytyvät muualta: keli, huonot renkaat, huono näkyvyys, tienpitäjän vika. Vai oletko kuullut, että kolarin jälkeen asianosainen kertoo tilanteen johtuneen omasta ajotavasta?
Ajovalmennukurssilta lisäoppia
Tehokkain tapa tarkistaa oman ajotavan vahvuudet ja kehitysalueet on osallistua ammattilaisen tekemälle henkilökohtaiselle ajovalmennuskurssille. Monissa autokouluissa on kouluttajia, jotka ovat erikoistuneet ajokortillisten kuljettajien jatkokoulutukseen. Tarjontaa löytyy runsaasti: taloudellisen ajotavan kurssia, ajotapakartoitusta, liukkaan kelin kurssia. Koska kurssit ja koulutus on vapaaehtoista ja tietysti maksullista, suurta yleisöä on vaikea saada mukaan. Tavallaan on outoa, että uudesta autosta ollaan valmiita maksamaan 40 000 euroa, mutta omien liikennetaitojen kehittämisestä ei juuri mitään. No, tutkimusten mukaanhan jokainen on keskivertoa parempi.
Tapiola tarjoaa nyt mahdollisuuden vahvistaa tätä liikenteen heikkoa lenkkiä, eli tarjoamme tietoa siitä, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota omassa ajamisessa. Onko ajotottumuksissasi vielä parantamisen varaa? Tapiola tarjoaa kaikille autoilijoille avoimen maksuttoman ohjelman, Tapsan ajokurssin, jolla voit kartoittaa liikennetaitojen tasoa sekä käydä läpi virtuaalikaupungissa erilaisia liikennetilanteita. Ohjelman avulla saat konkreettisia vinkkejä eri tilanteisiin. Voit myös antaa palautetta, jotta voimme kehittää ohjelmaa eteenpäin.
www.tapiola.fi/ajokurssi.
Markus Nieminen
liikenneturvallisuuspäällikkö
Tiedotuspalvelut/Reijo Härkönen