14.11.2005
Työeläkeyhtiöillä on pitkät perinteet eri osa-alueiden teknisessä yhteistyössä. Usein yhteistyötä on toteutettu yhdessä Eläketurvakeskuksen ETK:n kanssa. Eläkelainsäädännön yhtenäistäminen ja vuoden 2007 alussa voimaan tuleva työntekijän eläkelaki TyEL oli liikkeelle paneva voima, kun päätettiin toteuttaa yhteinen ansaintatietojärjestelmä. Vaikka järjestelmän kehittäminen on vielä työn alla, on hyvä nostaa esiin, miten työeläkejärjestelmän yhteistyötä tulisi jatkossa kehittää.
Yhteistyötä jo monessa muodossa
Nykyisen yhteistyön toteutustavat ovat hyvin kirjavat. Esimerkiksi ansaintajärjestelmää kehitetään erillisen osakeyhtiön eli Arek Oy:n kautta. Eläkkeiden laskentaa varten on toteutettu yhteisen laskennan ohjelmisto, ja yhteistyö sen tiimoilta perustuu erillisiin sopimuksiin ja projektiorganisaation omaiseen toimintaan.
Lisäksi työeläkeyhtiöiden yhteistä, vakuutetuille suunnattua verkkopalvelua, työeläke.fi –portaalia, kehitetään Työeläkevakuuttajat Telan ja eläkeyhtiöiden johdolla yhdessä ETK:n kanssa. Näin päätöksenteko, palvelujen kehittäminen sekä infrastruktuuriin panostaminen tapahtuvat kussakin hankkeessa toisistaan erillään. Tämä johtaa siihen, että sinänsä kannatettavalla yhteistyöllä ei saada aikaan tavoiteltavia kustannussäätöjä, ja toiminta voi olla hyvinkin epäjohdonmukaista.
Tehokkaampi yhtenäinen toimintamalli
Yhteistyön kehittämisen esteeksi koetaan usein se, että eläkeyhtiöt kilpailevat asiakashyvitysten lisäksi myös palvelulla. Palvelu on sinänsä tärkeä kilpailuelementti hajautetussa työeläketurvan hoidossa. Mutta jos joka tapauksessa tehdään toimialan yhteistyötä, miksei sitä voisi tehdä systemaattisesti yhden toimintamallin pohjalta. Tässä vaiheessa näyttäisi siltä, että yhtiömuotoinen toimintatapa on jäykkyydestään huolimatta selkein malli.
Lisäsäästöjä yhteistyötä syventämällä
Mielenkiintoista olisi tietää, saavutetaanko pelkällä teknisellä yhteistyöllä kustannussäästöjä. Jokainen toimija joutuu tekemään mukautustyöt omaan tietotekniseen palveluympäristöönsä, jotka pahimmillaan ovat osin päällekkäisiä yhdessä tuotetun palvelun kanssa. Jos jokaisen toimijan erityispiirteet ja toivomukset otetaan kaikessa tekemisessä huomioon viimeistä piirrettä myöten, on kustannussäästöjen aikaansaaminen vaikeaa tai jopa mahdotonta. Silloin voidaan perustellusti esittää kysymys, tulisiko teknistä yhteistyötä syventää prosessiyhteistyön tai vähintäänkin it-palvelujen tilauksista sopimisen alueelle.
Yhteistyömallia kehitettäessä tulisi huolehtia siitä, että hankkeiden läpiviennissä otetaan huomioon eläkeyhtiöiden ja –laitosten tarpeiden lisäksi ennen kaikkea vakuutettujen ja eläkeläisten palvelutarpeet.
Toimintatavan kehittämisessä tulisi tavoitella kustannussäästöjä unohtamatta sen vaikutusta yhtiöiden, säätiöiden ja kassojen kilpailuedellytyksiin. Muilta toimialoilta löytyy hyviä esimerkkejä it-yhteistyön syventämisestä prosessialueelle, eikä yritysten kilpailu ole siitä hämärtynyt.
Keijo Kouvonen
varatoimitusjohtaja
Eläke-Tapiola