5.3.2004
”Keskustelu omistamisen etiikasta vakuutusalalla on kesken”, totesi Tapiola-ryhmän pääjohtaja Asmo Kalpala puhuessaan vakuutusopetuksen 40-vuotisjuhlaseminaarissa Tampereella. Kalpalan puheenvuoro käsitteli yhteiskuntavastuuta ja erityisesti taloudellisen vastuun sisältöä vakuutusalalla.
Kalpala korosti, että vakuutusyhtiön taloudellinen vastuu on ensisijaisesti vastuuta vakuutetuille. On huolehdittava siitä, että turva on todella olemassa vuosikymmentenkin kuluttua. Turvan ylläpidon tärkeyttä korostaa lakisääteisten vakuutusten merkittävä osuus, yli 60 prosenttia, suomalaisten vakuutusyhtiöiden maksutulosta.
Suomalaiset finanssiyritykset ovat syntyneet erilaisessa maailmassa kuin missä nyt elämme. Niiden asema ja varallisuus ovat perua tältä aikaisemmalta ajalta. Kun otetaan huomioon toiminnan aikajänne ja lakisääteisten vakuutusten suuri osuus, voisi kärjistäen sanoa, että pörssin kautta kanavoituva omistus ja suomalainen vakuutustoiminta sopivat huonosti yhteen.
Miten kallis on omistamisen lisäarvo?
”Vakuutusyhtiöön sijoittajan riski on pieni valvonnan ja suuren yhteiskunnallisen intressin johdosta. Siksi täytyy kysyä, tuoko sijoituspanokseen perustuva omistajaohjaus yhtiölle niin suuren lisäarvon, että siitä voi maksaa niin suuren korvauksen kuin viime vuosina on nähty. Eikö omistajien varallisuuden siirtoja ja osinkoja tulisi arvioida heidän kantamaansa riskiä ja tuottamaansa lisäarvoa vastaan?” hän pohdiskeli ja muistutti, että lakisääteisessä työeläkejärjestelmässä pääomasijoittajan voitonjakoa on jo rajoitettu.
Kalpala lausui käsityksenään, että vakuutuksenottajille kuuluvien varojen siirtämisessä pois vakuutustoiminnasta holding-yhtiöille on jo rikottu vakuutusyhtiölain tarkoittamaa kohtuusperiaatetta. Hän ehdotti myös osakeyhtiöiden maksamien osinkojen kirjaamista tuloslaskelmaan kuluiksi. Se parantaisi vertailukelpoisuutta muihin tuotannontekijöihin sekä myös keskinäisiin yhtiöihin.
Sosiaalinen vastuu korostuu keskinäisessä yhtiössä
Kalpala pohdiskeli puheenvuorossaan myös, korostuuko sosiaalinen vastuu keskinäisessä yhtiössä. Hänen mielestään korostuu. ”Ehkä keskeisin etu keskinäiselle yhtiölle on se, että turvan ja palvelun laatu on tavoite eikä väline, kuten osakeyhtiössä. Tämän pieneltä tuntuvan eron merkitys vaihtelee eri aikoina. Tässä ajassa se on suuri.”
EU:n komission tiedonannossa elinkeinoelämän panoksesta kestävään kehitykseen ehdotetaan, että keskinäiset yhtiöt voisivat toimia esimerkkeinä muille organisaatioille. Siinä todetaan, että jäsenyyteen perustuvilla organisaatioilla, jollainen keskinäinen yhtiö on, on pitkät perinteet taloudellisen kannattavuuden ja yhteiskunnallisen vastuullisuuden yhdistämisessä. Tiedonannon mukaan ne varmistavat sen vuoropuhelulla sidosryhmiensä kanssa ja osallistuvalla johtamisella.