Eläköön me! Olemme päässeet vihdoinkin siihen, mihin yhteiskuntana olemme pyrkineet jo pitkän aikaa. Yhä useammalla meistä on edessään pitkä ja terve aika, jolloin olemme vapautuneet ansiotyöstä. Tämä aika, jota kutsumme eläkeiäksi, on nykyisin jo lähes yhtä pitkä kuin aika, jonka olemme työelämässä. Olemme siis melkein toteuttaneet antiikin kreikkalaisten unelman vapaasta ihmisestä, joka voi käyskennellä oliivilehdossa miettien filosofisia kysymyksiä.
Johtuneeko mollivoittoisesta mielenlaadustamme, mutta tästä iloisesta ja hienosta asiasta tuodaan keskusteluissa esille uhkat ja negatiiviset asiat. Puhumme eläkejärjestelmän kestävyydestä, hoitajien riittämättömyydestä, hoivamenojen räjähtämisestä ja muista, hyvinkin kielteisistä asioista. Samalla unohdamme sen, että näiden haasteiden taustalla on vapaus, jota olemme tavoitelleet erilaisin keinoin jo vuosikymmenien, jollei vuosisatojen ajan.
Kun julkisuudessa keskustellaan ikääntyvästä yhteiskunnasta, keskitytään usein järjestelmiin ja niiden rahoituspohjaan. Tällöin yksilön näkökulma unohtuu helposti. Siis se, miten itse kukin meistä ikääntyneenä pärjää, ja miten jokainen voi varmistaa oman elämänlaatunsa tulevaisuudessa.
Hyvin pärjäävä porskuttaa
Ikääntyneen ihmisen hyvän elämänlaadun perustekijät ovat fyysinen ja taloudellinen pärjääminen ja niiden henkilökohtainen kokeminen. Hyvin pärjäävä jaksaa ylläpitää sosiaalista verkostoa, huolehtia ravitsemuksestaan ja pitää itsensä henkisesti vireänä.
Fyysisellä pärjäämisellä tarkoitan sitä, miten ikääntynyt pystyy tulemaan toimeen omassa tutussa elinympäristössään. Taloudellisella pärjäämisellä tarkoitan sitä, että tulot ja varallisuus ovat sellaisessa kunnossa, etteivät ne muodosta kohtuuttomia rajoituksia laadukkaan elämän toteuttamiselle. Siinä, miten fyysinen ja taloudellinen pärjääminen varmistetaan, on paljon samankaltaisia piirteitä.
Varautuminen kannattaa aloittaa ajoissa
Mitä aiemmin aloittaa liikunnan ja terveet elämäntavat, sitä todennäköisempää on, että toimintakyky säilyy hyvänä myös vanhemmalla iällä. Mitä paremmassa kunnossa on, sitä paremmin toipuu tapaturmista ja sairauksista. Vaikka nuorena ei olisi kuntoilua aloittanutkaan, koskaan se ei ole liian myöhäistä. Tutkimuksissa on todettu, että vielä 75-vuotiaana aloitettu säännöllinen kuntosaliharjoittelu vähentää merkittävästi vakavien, luunmurtumia aiheuttavien kaatumisten riskiä.
Taloudellinen pärjääminen on hyvin henkilökohtainen asia. Se, mikä on toiselle yltäkylläistä, on toiselle niukkaa. Samoin kuin fyysinen pärjääminen, myös taloudellinen pärjääminen on sitä parempaa, mitä aiemmin asiaan kiinnittää huomiota. Mitä aiemmin aloittaa, sitä vähemmin ponnistuksin ja varmemmin pääsee tavoitteeseen. Myös taloudellisten takaiskujen kestokyky on sitä parempi, mitä parempi on taloudellinen pohja. Säästämistäkään ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa. Myöhään aloittanut joutuu ponnistelemaan enemmän, mutta säästäminen kannattaa joka tapauksessa.
Siispä kehotan kaikkia tekemään heti kaksi suurta eläkeajan elämänlaatuun vaikuttavaa päätöstä: aloittakaa kuntoilu ja eläkesäästäminen.
Juha-Pekka Halmeenmäki
Kirjoittaja on Tapiolan henkivakuutusyhtiöiden toimitusjohtaja.
Tiedotuspalvelut / Stefan Leppänen